Minä pidän luvuista. Ne ovat luotettavia, ainakin oikein käytettyinä, ja siksi lahjomattoman armottomia. Tai ehkä ne ovat luotettavia juuri niiden lahjomattoman ja armottoman luonteen ansiosta. 

Valitettavasti en juuri tähän hetkeen saa kaivettua esiin lähteitäni, joten heittelen mutulla menemään tämän jutun. On siis hyvinkin mahdollista, että myöhemmin kirjoitan saman jutun oikeiden lähteiden tukemana ja joudun syömään tässä kertomani sanat täydelleen. Mutta sehän tässä elämässä onkin niin jännittävää, että aina ei voi tietää ja muistaa varmaksi, on vain mentävä sillä, minkä uskoo tai muistelee oikeaksi. 

On sanottu, että vain 20% painonpudotuksesta tehdään lenkillä tai salilla, tanssisalissa tai uima-altaassa. Loppu ratkeaa keittiössä, ruokapöydän ääressä, sohvalla ja kahviloissa. Eli painonpudotuksessa olisi 80 prosenttisesti kyse siitä, mitä ja kuinka paljon syöt. 

Uskallan olla samaa mieltä tämän väitteen kanssa, mutta vain ehdollisesti. Ehtoni on, että ruokavaliossa on jotain petrattavaa. Jos jo valmiiksi syö perusterveellisesti, nousee liikunnan ja treenaamisen asema huomattavasti. 

Mikä on sitä perusterveellistä ruokailua? Se taas on (kuulemani mukaan) sitä, että ruokavaliosta 80% on kunnossa ja loppu 20% voi olla mitä tahansa. Oletan, että tässä puhutaan energiansaannista ja sen osuuksista prosentteina. Minusta tämäkin kuulostaa erittäin järkevältä ja uskon tähän. Tosin jälleen kerran ehdollisesti. Joskus keho vaatii 99% prosenttisesti oikein syömistä päästäkseen seuraavalle tasolle.

Mille seuraavalle tasolle? Sehän riippuu ihan siitä, mikä se lähtötaso on. Minun aineenvaihduntani on suurimman osan ajasta kiikun kaakun siinä hilkulla, toimiiko se. Sitä ei ole helppo sysätä toimimaan paremmin, mutta erittäin simppeliä jumittaa koko härdelli kerrasta. Tästä on kiittäminen minua varhaismurrosiästä saakka seurannutta kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka pahenee vuosi vuodelta. 

Nyt tämän sairastelun ja arkiyksinhuoltajuuden (josta lisää myöhemmin) seurauksena olen upottanut itseni jälleen kerran kunnon sokerikoukkuun. Jotta tästä päästään eteenpäin, on minun pidettävä kunnollinen lakko ja riisuttava ruokavalioni erittäin puhtaaksi. Raejuustoa, parsakaalia, kananmunaa... Onnekseni minulla on erinomainen, mutta ällistyttävän yksinkertainen makuaisti ja rehellisesti sanottuna minä PIDÄN edellämainituista ruoista ihan sellaisenaan. 

Seuraavaksi siis vedetään ruokavalio sinne 99 prosenttiin ja katsotaan, mitä tapahtuu. Luultavasti saan hirvittävän päänsäryn ja kärsin unettomuudesta ensimmäisen viikon. Vähintäänkin. Kestääkö naisen kantti? En uskalla luvata.