Ottaen huomioon, kuinka paljon erilaisia painoon ja sen hallintaan liittyviä tosi-tv-ohjelmia nykyisin on tarjolla, jokainen meistä on varmasti edes lyhyen pätkän moisesta nähnyt. Erityisesti suuresta Amerikan maasta peräisin olevat ohjelmat saavat mieleen hämmentyneen ajatuksen "miten ihmeessä kukaan voi lihoa noin paljon?". Monelle kysymys "miten on voinut päästää itsensä tuohon kuntoon?" on takuulla tuttu. Jos ei itseen liittyen niin kanssaihmisiin sitten.

Missä vaiheessa ihmisen siis pitäisi havahtua, katsoa peiliin ja ymmärtää, että nyt on jotain pielessä? Mikä on se maaginen kohta, jossa vaaka näyttää liikaa ja elämäntapojen on aika muuttua? Onko olemassa muita kriteerejä tälle havahtumisen ajalle kuin peilikuva tai vaa'anlukema?

Minä painoin aikoinaan 120kg. Laihdutin (erittäin epäterveellisin keinoin) ja ihannepainooni päästyäni vannoin, etten enää ikinä näkisi omassa vaa'assani lukemaa 100kg. Vähitellen painoa alkoi kertyä ja tiedostin koko ajan. miten numero vaa'an digitaalinäytössä kasvoi suuremmaksi. Lopulta se näytti 95kg. Tiedostin erittäin hyvin, että nyt mennään metsään ja jotain pitäisi tehdä. 

Jotain pitäisi tehdä. Olen valmis vaikka lyömään (pienestä summasta) vetoa, että se on jokaisen painonsa tai muuten elämäntapojensa kanssa kamppailevan suosikkilause tai -ajatus. Jotain pitäisi tehdä. Mitä se jokin sitten on ja miten ihmeessä sen muutoksen saa toteutettua? 

No se painohan sitten nousi yli sen maagisen sadan kilon rajapyykin ja siinä kohtaa sitä sitten jotenkin lopetti välittämisen. Ei se pitkäaikainen vaihe ollut, mutta hetkellisesti sitä vain nosti kädet ilmaan ja totesi, että vitut. Pahoitteluni rumasta sanasta. Mutta sitä tunnetta ei voi ilmaista ilman yhtä rumaa sanaa.

Mikä ihmisen lopulta saa havahtumaan? Jos se vaa'an lukema ei riitä, jos peilikuva turhauttaa jo niin, ettei asiaa pysty käsittelemään, mitäs sitten? Ja nyt se kiistelty, mutta mielestäni varsin varteenotettava näkökulma: Mitä jos havahtuminen ei riitä? Resursseja elämäntapojen muuttamiselle ei ole ja ihminen kokee totaalista avuttomuutta oman tilanteensa kanssa. Onko se mahdollista?

Vai onko aina mahdollista tehdä itselleen ja elämälleen jotakin?

Tällä erää en itse voi puhua havahtuneeni. Olen tiedostanut painoni nousevan siitä saakka, kun se ylitti 90kg. Tiedostaminen ei kuitenkaan lisää kalorien kulutusta eikä valitettavasti saanut minua rajaamaankaan niiden saamista. Olen vain odottanut sitä kuuluisaa maanantaita, jona kaikki muuttuu ja alkaa uusi meininki. Sellaista ei kuitenkaan ole tullut eikä luultavasti ole tulossakaan aivan lähiaikoina. 

Minun piti siis keksiä jotakin muuta. Ja nyt uskoisin, että olen keksinyt. Katsotaan, syntyykö tuloksia vai onko tämä yhtä susi menetelmä kuin sen maanantain odottaminen.