Ollessani pirun kovassa kunnossa, en koskaan käyttänyt minkäänlaisia appseja tai ohjelmia seuratakseni omaa kehitystäni. Jotenkin se ei silloin tuntunut tärkeältä. Uskoisin tämän johtuneen siitä, että sain liikunnasta kaiken tarvitsemani ilon ja tyydytyksen ihan sellaisenaan.

Lisäksi tiesin treenaavani kovaa, olevani kovassa kunnossa ja tekeväni aivan törkeän hyvää työtä kroppani kanssa ja sen eteen. En kaivannut ulkopuolelta tulevaa vahvistusta, en motivaattoreita tai muistutuksia. 

Sitten elämään alkoi kasaantua paljon kaikkea muutakin ja treenaamisen rooli väheni hiljalleen. Koska tiesin treenaavani paljon, tiesin, ettei yhden tai kahden treenin jättäminen väliin olisi mikään ongelma. Kun kalenteriin oli saatava tilaa jollekin, tilaa sai aina tehtyä yliviivaamalla treenit. 

Tämähän ei olisi ollut mikään ongelma - päinvastoin terve parannus, joka olisi tasapainottanut elämääni mukavasti - jos sitä muuta elämää ei olisi yhtäkkiä tullut niin paljon. Yhtäkkiä huomasin olevani perheellinen ihminen, jolla on kokopäivätyö ja täysipäiväiset opinnot siihen päälle. Urheilulle ei enää jäänyt aikaa. 

Tiedostin koko ajan treenien vähenevän ja minulla oli jatkuvasti huono omatunto sen vuoksi. Soimasin itseäni ja ajatukseni alkoivat kääntyä yhä enemmän itseinhon puolelle. Todistaakseni itselleni, että edelleen treenasin, aloin käyttää kaikenlaisia seurantaohjelmia ja älypuhelimen applikaatioita. 

Niistä tuli samanlainen pakkomielle kuin mitä urheilu oli minulle hetkeä aiemmin ollut. Jos sport tracker ei toiminut kunnolla enkä saanut kunnollista dataa tekemästäni lenkistä, minusta tuntui, että koko lenkki oli ollut yhtä tyhjän kanssa. Aloin asettaa itselleni tavoiteaikoja, tavoitematkoja, tavoittelin tiettyä määrää nousuja ja kilometrivauhdin piti olla parempi kuin X. 

Lenkkeily oli kaukana hauskasta. Salitreeni ja tanssitunnit säilyttivät mielekkyytensä vielä hetken aikaa, mutta niistäkin katosi hohto itseni soimauksen vuoksi. Kaikki oli yhtä suorittamista, parantamista ja itsensä ruoskimista.

Erittäin pitkän ja monipolvisen matkan sekä runsaan itsetutkiskelun jälkeen päätin luopua koko seurantasysteemistä. Yllättävää kyllä, se ei ollut ihan helppoa tai yksinkertaista. 

....ja nyt olen sitten erehtynyt käyttämään sport trackeria jälleen. Eilen älypuhelimeeni tuli ilmoitus, jossa onniteltiin minua loistavasta suorituksesta. Tein viikon aikana seitsemän (7) lenkkiä ja kävelin yhteensä 33,jotain kilometriä. 

Tai siis oikeasti nuo kävelyt olen kävellyt sport tracker päällä. Olen kävellyt muitakin lenkkejä ja kilometrejä on tullut enemmän. Mutta jostain syystä kamppailen jälleen sen ajatuksen kanssa, että jollei se näy datana tietokoneen ruudulla, sitä ei ole tehty eikä siitä ole hyötyä. 

En vielä tiedä, alanko kirjata blogiini viikkotilastoja urheilusuorituksistani, mutta epäilen, ettei niitä nähdä näillä sivuilla. Kuka näistä luvuista hyötyisi? Todistaisivatko ne jotakin? Kenelle ne todistaisivat? Tarvitseeko jotakin todistaa?