Nyt on kaksi päivää palattu ruotuun sairastelun jälkeen. Yksi kipeä lapsi meillä kotona edelleen on, mutta onneksi jo sen verran suurta kaliiperia, että voi jättää nukkumaan sohvalle kera juoman, kun käy kävelemässä.

Lupasin kertoa, toteutuuko maanantainen suunnitelma sellaisenaan kuin sen suunnittelin vai tuleeko eteen muuttujia. Arvaatteko? No tulihan sellainen muuttuja, tottakai.

Aamulla kävelin suunnitellusti, iltapäivällä kävelin suunnitellusti... Mutta kun poika oli harrastamassa, minun aikani kului kirpputoripöytääni järjestellen. Tai ehkä enemmän jäin suustani kiinni...

Mutta yhtäkaikki, kävelin 12km maanantain aikana. Ja ehkä puolitoista sitten vielä sen tunnin aikana, kun olin suunnitellut käyttää koko tunnin reippaaseen lenkkeilyyn. Mutta sitä en mitannut enkä ole aivan varma, paljonko matkaa lopulta kertyi. 

Alkuun olin hyvinkin pettynyt, kun melkein koko tunti tuli kulutettua niin sanotusti tyhjänpäiväisiä joristen, mutta loppujen lopuksi minä tapaan niin vähän ihmisiä päiväni aikana, ettei pieni tovi sosiaalisuutta ole lainkaan pahitteeksi. Eikä se 12km viikon tauon jälkeen ole mitenkään huonosti. Ei, vaikka kävelinkin sen kahdessa erässä!

Tänään kävelin saman setin, yhteensä siis 12km. Eikä tänään ole rahkeita muuhun, ilta kuluu lapsen vanhempainillassa istuen. Harkitsin käveleväni matkan, mutta luultavasti vanhempainilta päättyy niin myöhään, että pitäisi vauva saada jo nukkumaan sänkyyn, ettei koko yön rytmit mene aivan sekaisin. 

En tiedä muiden vauvoista, mutta meidän neiti ei ainakaan ole sitä kaikkein joustavinta sorttia, jonka kanssa ilta voi silloin tällöin vähän venyä, Ei voi. Tai voi tietysti, mutta sen hintana on levoton yö ja huono seuraava päivä, Joten näillä mennään.